Kiinan ilmiömäinen nousu maailmantalouden mahtimaaksi on jo vuosia ollut suomalaistenkin huulilla – mutta entä kiinan kieli? Uusimman kauppatilaston mukaan Kiina on Suomen neljänneksi suurin kauppakumppani, mikä tarjoaa yhä useammalle meistä mainion syyn laajentaa kielitaitoamme kohti itää.

Manner-Kiinassa asuu 1,4 miljardia asukasta. Kansoja on virallisesti 56, joista jokaisella on omat kielensä ja murteensa. Suurin kansoista on Han, joka muodostaa yli 90 % Manner-Kiinan väkiluvusta tehden siitä samalla maailmanlaajuisestikin suurimman kansanryhmän.

Yksi Han-kansan kielistä on mandariinikiina. Kun puhutaan ”kiinan kielestä”, tarkoitetaan yleensä juuri mandariinikiinaa, sillä aikojen saatossa siitä on tullut Kiinan kansantasavallan ja Taiwanin virallinen kieli. Nykyään mandariinikiinalla on eniten puhujia maailmassa – yli miljardi. Se on myös yksi Singaporen virallisista kielistä.

Mandariinikiina on kuitenkin vain yksi kiinalaisista kielistä; muita suuria kieliä ovat min, wu, yue (eli kantoninkiina), xiang, hakka ja gan. Nämä ja usein niiden alamurteetkin ovat keskenään ymmärtämättömiä – jopa xiang-kiinaa puhuva puhemies Mao tarvitsi hänkin tulkkia asioidessaan mandariinia puhuvien viranomaisten kanssa. Mandariinikiinaa edistävän kieli- ja koulutuspolitiikan ansiosta suurin osa nykykiinalaisista kuitenkin ymmärtää ja puhuu paikalliskielen lisäksi mandariinia.

Mandariinikiina on peruskieliopiltaan melko yksinkertainen kieli. Sanoja ei taivuteta lainkaan, eikä aikamuotoja tai monikkojakaan sellaisenaan ole. Sen sijaan lauseen merkitys on riippuvainen muun muassa sanajärjestyksestä ja partikkeleista. Puhuttu mandariini on tonaalinen kieli, eli yksittäisen sanan merkitys on riippuvainen paitsi itse äänteistä myös sävelkorosta.

Kiinan kirjoitusjärjestelmä on yksi maailman vanhimmista. Sen kirjoitusmerkit ovat niin kutsuttuja logogrammeja, eli yksi merkki vastaa yhtä sanaa tai käsitettä ja lausutaan yhtenä tavuna. Merkkejä on kymmeniä tuhansia, tosin yleisessä käytössä on vain murto-osa näistä. Esimerkiksi sanomalehden lukemiseen riittää noin kaksituhatta merkkiä ja katu- ja kaupallisten kylttien ymmärtämiseen sitäkin vähemmän. Merkit ovat samat riippumatta alueesta tai paikalliskielestä, joskin Taiwanissa ja Hongkongissa käytetään niin kutsuttuja perinteisiä, hieman monimutkaisempia merkkejä.

Mandariinikiinan opiskelu tarjoaa suomea äidinkielenään puhuvalle oppijalle taatusti uudenlaisia haasteita ja oivalluksia: oppijan on perehdyttävä ”merkilliseen” kirjoitusjärjestelmään, tooneihin ja erilaista logiikkaa noudattaviin lauserakenteisiin. Pitkäjänteinen opiskelu on kuitenkin palkitsevaa ja hyöty laajaa: kirjoitusmerkkien passiivisestakin tunnistamisesta avautuu uusia mahdollisuuksia (myös japanin kielessä), ja mandariinia puhuvista keskustelukumppaneista on harvassa paikassa pulaa!